Pyhän Ylienkeli Mikaelin kirkko
Varhaiskirkon aikana jumalanpalveluksiin osallistuttiin aluksi synagogissa, myöhemmin yksityiskodeissa ja vainojen aikana katakombeissa eli hautaholveissa. Tästä juontaa tapa sijoittaa pyhän reliikki, eli pyhäinjäännös, alttaripöydän alle. Keisari Konstantinos suuren toimesta laadittu Milanon edikti (v. 313) julisti Rooman keisarikuntaan uskonnonvapauden. Tämä lopetti kristittyjen vainot ja mahdollisti Kirkon kasvun.
Kasvava kristitty yhteisö tarvitsi nopeasti uusia paikkoja toimittaa jumalanpalvelusta. Kirkkorakennuksen pohjaksi otettiin roomalainen julkinen tila eli basilika, joka muokattiin kristittyjen tarpeiden mukaiseksi. Arkkitehtuurissa näkyy varhaisen juutalaiskristillisen ja roomalaisen arkkitehtuurin fuusio. Pääosa ortodoksisista kirkoista seuraa yhä tätä alkuperäistä kaavaa.
Ortodoksinen kirkko jakaantuu kolmeen osaan: eteiseen, kirkkosaliin ja alttariin. Eteinen kuvaa kirkon ulkopuolista maailmaa, kirkkosali elämää kirkon yhteydessä ja alttari tulevaa Jumalan valtakuntaa.
Kirkkosalin oven viereltä löytyy yleensä paikka, jossa myydään ainakin kirkkokynttilöitä eli tuohuksia. Tuohusmyyjä on useimmiten pyhäkön isännöitsijä tai seurakunnan vapaaehtoinen. Hänen puoleensa voi huoletta kääntyä aina, jos joku asia kirkossa askarruttaa.
Ikonostaasin takana sijaitsevan alttarihuoneen keskellä on alttaripöytä eli pyhä pöytä. Sen päällä toimitetaan ehtoollisen sakramentti. Alttarihuoneen vasemmalla laidalla on toinen pöytä, jota kutsutaan uhripöydäksi. Siinä valmistetaan ehtoollislahjat liturgiajumalanpalvelusta varten.
Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat suomen ortodoksisessa kirkossa ahkeran jälleenrakennuksen aikaa. Suomeen rakennettiin sekä valtion tuella että lahjoitusvaroin ja talkootyöllä kymmeniä kirkkoja ja rukoushuoneita – monet myös alueille, joilla ei ollut ortodoksista väestöä vielä ennen sotaa. Tältä ajalta on peräisin myös Mikkelin pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko, joka on valmistunut ja vihitty käyttöön 8.6.1958. Kirkon suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen.
Teksti: Ort.fi, muokannut pastori Mikko Mentu