Ehtoolliskalusto

Vitriiniin sijoitettuna on Mikkelin kirkon ehtoolliskalusto, johon sisältyy myös 1800-luvun ehtoollismalja, joka on peräisin Käkisalmen kirkosta. Ehtoollinen on ortodoksisuuden keskeisin sakramentti. Se merkitsee yhteyttä Kristuksen kanssa.

Ehtoollisesta voidaan puhua yhteyden sakramenttina, koska sen osallisuuden kautta ihmiset ovat yhteydessä paitsi Jumalaan, myös toisiinsa. Kuten apostoli Paavali sanoo: ”Koska leipä on yksi, niin mekin olemme yksi Ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.” (1. Kor. 10:17)

Kaikki – myös vilkkaat lapset – ovat lämpimästi tervetulleita kirkon jumalanpalveluksiin. Vain ehtoolliseen ja muihin sakramentteihin osallistuminen edellyttää kirkon jäsenyyttä, mutta niihin ei käytännössä voi osallistua epähuomiossa.

Kirkkoon liittäminen

Vitriinissä nähtävä olevaa Mikkelin kirkon kastelipasta käytetään kasteen ja mirhavoitelun sakramenteissa. Jos toiseen kristilliseen kirkkoon kuuluva ja Pyhän Kolminaisuuden nimeen kastettu henkilö tahtoo liittyä ortodoksiseen kirkkoon, tapahtuu liittyminen mirhavoitelun sakramentin kautta. Kastamaton kirkon jäseneksi aikova liitetään ortodoksiseen kirkkoon toimittamalla sekä kasteen että mirhavoitelun sakramentit.

Mirhavoitelussa pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla ”Pyhän Hengen lahjan sinetti.” Kummit vastaavat joka kerran ”Aamen.” Toimitus nähdään helluntaina tapahtuneen Pyhän Hengen laskeutumisen jatkumona.

Kirkon varhaisessa historiassa piispat toimittivat kätten päälle panemisen toimituksen kastetuille joko heti kasteen yhteydessä tai myöhemmin hiippakuntaansa kiertäessään. Kristittyjen määrän lisääntyessä itäisessä kirkossa vakiintui tapa siunata erityinen sakramenttiöljy, mirha. Tätä piispan siunaamaa öljyä jaettiin papeille, jotta he saattoivat toimittaa Pyhän Hengen vuodattamisen jo kasteen yhteydessä.

Nykyisin Suomen ortodoksisessa kirkossa käytettävää mirhaa valmistetaan Konstantinopolin patriarkaatin kirkossa pääsiäistä edeltävällä suurella viikolla aina kymmenen vuoden välein. Sen valmistuksessa ja siunaamisessa käytetään 700-luvulta peräisin olevaa kaavaa.

Teksti: Ort.fi, muokannut pastori Mikko Mentu